Tiistai ajelulla.

Lämmin tiistaiaamu, joten tie kutsuu!

Yhä ylemmäksi kivutaan.

Mutkan takana saattoi odottaa yllätys, nämä veijjarit olivat kuitenkin viisaasti
merkanneet kulkureittinsä papanoilla, että jotain tällaista osasi odoittaa.

Tämä kaiffari oli ollut varomaton.

Tässä sitä taas oli vääntämistä äfjiiärrällä.

Chora Sfakion, saaren etelärannalla.

Sitä ennen vielä muutama mutka.

Kylän satamaa.

Kotimatka samaa reittiä, Improsin ja Catren solien kautta.

Yksinäinen kanttiini odottamassa uutta sesonkia.

Lefka Ori vuoret.

Päivän reissu voiton puolella.

Paraati ja paistetta.

Täksi viikoksi säätiedoitus lupaili melko kosteaa säätä, ainoastaan maanantaina sateen mahdollisuus olisi noin 20% luokkaa. Tiistaina kuitenkin herättiin aurinkoiseen säähän ja pilvettömään taivaaseen.Tuoretta leipää hakiessani lähileipomon rouva vinkkasi että huomenna vanhassa kaupungissa vietettäisiin Mitropolis katedraalin 150 vuotis juhlia, olisi paraatia ja sun muuta ohjelmaa. Eli kannattaisi ostaa reilusti leipää sillä kaupat olisivat huomenna kiinni. Toivottelin siinä hyvää juhlapäivää ja valittelin sitä että sateet saattaisivat latistaa juhlatunnelmaa. Rouvan mielestä sade ei haittaisi, sillä oliiviviljelmät kaipaisivat kiireesti vettä sillä syksy on ollut ennätys kuiva ja sato vaarassa jäädä pieneksi.
Eipä satanut keskiviikkonakaan, joten päätettiin sitten mekin mennä katsomaan millaiset pirskeet kirkko oli saanut aikaiseksi. Väkeä tuntui olevan sankoin joukoin liikenteessä ja kelitkin suosivat juhlakansaa, ukkonen kyllä jytisi tuolla vuoren rinteillä mutta ainoastaan muutama tippa ylsi kaupunkiin saakka. Äkäisiä tuntuu olevan nämä säätilojen vaihtelut täällä. Nurmikotkin ovat innostuneet myös uudestaan sateitten johdosta vihertämään, eikä ihme sillä lämmintä on paikoitellen ollut yli parinkympin. Vaikea uskoa että joulua kohdin mennään.

Juhlakulkue.

Mitropolis katedraali.

Paikalle saapuvat papiston edustajat.

Vanhat laivatelakat.

Venetsialainen satama.

Kahvilat täynnä väkeä.

Muksuillekin oli ohjelmaa, paikallinen Touko-Pouko viihdytti.

Syksyn tuntua.

Syksy taisi vihdoinkin tulla näillekkin perukoille. Vielä viime viikolla oli kolmenkymmenen asteen lämpötiloja, mutta sitten loppuviikosta tästä ylitse vyöryi sadealue vieden lämpimän ilman mukanaan.Lämmöt tippuivat noin kymmenellä asteella ja pilvisyys on lisääntynyt, paikoitellen pohjoistuuli on pitänyt ilman raittiin oloisena.
Viimeisetkin aurinkotuolit on kerätty rannalta ja tavernat hiljentyneet, ainakin viikonloppuun saakka, sillä silloin paikalliset kansoittavat sankoin joukoin ravintolat ja kahvilat

Mustekalaa lounaaksi.

Jottei ihan jämähdettäis tähän kotinurkille niin päätettiin laajentaa vähän reviiriä, elikkä lähdettiin tutustumaan saaren länsi ja eteläosaan,sillä hokattiin että toispuol saarta ei ehkä kauan ole asiaa, sillä vuorille saattaa tulla lunta koska tahansa ja silloin on jo liian myöhäistä.
Tie oli tutun syheröistä, paikoin kapeaa ja rinteeltä pudonneet kiven murikat pitivät matkanteon hitaana. Saattoipa mutkan takaa pölähtää vuohi jos toinenkin, ihmettelemään poron lailla,keskellä tietä seisten, ymmärtämättä väistää konepyörällä liikkuvaa turistia.
Elafonissin rannalla syötiin kaikessa rauhassa lounasta kun alkoi äkkiä tuuli yltyä ja taivas peittyi uhkaavan näköisiin pilviin. Kellokin oli vierähtänyt jo pitkälle iltapäivään, joten tuli vähän niinkuin ajolähtö, matkaa kotiin kun olisi vielä vajaat satakilometriä.
Viimeiset auringon säteet pilkottivat vuorten takaa kun saavuttiin kotinurkille, löydettiinpä vielä matkalla Lidl. Siellähän piti vielä käydä edullisilla ostoksilla. Kotiin oli enää noin viitisen kilsaa ja ehdittiinpä silläkin matkalla "oikaista" sen verran että pimeä tuli ennen kuin mopo saatiin parkkiin.

Mutkia matkassa.

Lähtö Elafonissistä

Kotimatkalla.

....on halpa, Kreikassakin.

.


 

 

 



 

 

 

Ensiavussa.

Iltapäivälehdet repisivät tästäkin episodista huonona uutispäivänä kunnon lööpit: Suomalaismotoristi sairaalaan Kreetalla, katso kuva!
No mistään vakavasta asiasta ei ollut kyse, keskiviikkona aamuaskareiden lomassa sain aikaiseksi  haavan sellaiseen paikkaan johon oli vaikea saada laastaria,verta vaan valui eikä vekkiä meinattu saada umpeen joten Ellin jatkuvasta painostuksesta johtuen suostuin lähtemään paikattavaksi.
Sairaala sijaitsi viiden kilsan päässä ja kun mopolla ajaminen olisi ollut hieman hankalaa, päätettiin ottaa taksi. Mentiin tuohon lähitolpalle,ei ainuttakaan pirssiä!? Takaisin kotiin ja pyydettiin Marialta, josko hän soittaisi auton meille.-Kreikassa on nyt parin päivän lakko, taksi ei kulje, ai sairaalaan? sekin saattaa olla kiinni, mutta minä voin viedä, tuumasi emäntämme. Jäi viellä vähäksi aikaa vartoomaan että varmasti päästiin vastaanotolle. Tuloaulassa kysyttiin tilannetta, päästäisiinkö lääkärille? -Käytäävää suoraan ja ensimmäiset pariovet vasemmalla, oli vastaus. Siinä sitten seistiin hämmästyneen näköisinä ovien edessä, kunnes joku sanoi että sisään vaan jos lääkärille olette menossa.  Pari tikkiähän siihen jouduttiin neulomaan ja varmuuden vuoksi antibiootti kuuri päälle.Siinä puudutusaineen vaikutusta odotellessa oli aikaa tarkistella ympäristöä, ilmastoinnista roikkui pitkät pölyriekulat eikä lattiatakaan oltu aivan juuri lähiaikoina vahattu,saatikka sitten lakaistu. Kaikki potilaat oli yhdessä isossa avonaiseessa tilassa, joten yksityisyyttä ei juurikaan ollut Lakosta riipumatta toiminta oli tehokasta joten ulkona oltiin jo vajaan tunnin kuluttua.Mitään maksua ei pyydetty eikä eurooppalaista sairaanhoitokorttia vaadittu. Bussitkin kulki, joten eipä tarvinnut enempää isäntäväkeä vaivata.Viikon päästä tikit pois, eli minä tässä saikkella joten Elli saa hoitaa juoksevat asiat.

Lääkemääräys Kreikkalaisittain.

Pesänrakennus puuhia.

Löytyihän se kämppä vihdoin ja viimein, meinaan sellainen joka kelpasi meille. Tarjontaa kyllä oli mutta aina jäi jostain jotain puuttumaan. Joko oli liian kova hinta tai sitten puuttui kunnon keittiö, mopoakaan ei aina olisi saatu kunnon parkkiin.
 Nyt siis asustellaan täällä Nea Choran kaupungin osassa. Ydinkeskustaan on matkaa vajaa kilometri, rantaan 50m.Parvekkeelta näkyy kaksikin giros paikkaa jos ruuanlaitto ei satu huvittamaan.Tuoreet leivät ja paakkelssit saa lähileipomosta sillä välin kun kahvit tippuu. Inka supermarket on parinsadan metrin päässä joten kaikki tarvittava löytyy tästä ihan nurkilta, jopa Yamaha huoltoliike, meinaan öljyt pitäis vaihtaa ennen kuin täältä jatketaan.
Asunnosta viellä sen verran,että täällä on keittonurkkauksessa  jopa uuni, mikä nostaa ruuan laiton ihan uusiin sfääreihin.Pyykinpesukonekin on käytettävissä ja siivouksesta vastataan itse, joten kelpaa täällä kotia leikkiä. Vuokraa Maria ja Jannis perivät  tästä 300€/kk. Meistä ainakin ihan kohtuu hinta!Kaiken lisäksi täällä oli siistiä ja puhdasta ja Ellin siivouksen jälkeen jopa syväpuhdasta. Pientä tuunausta ollaan kuitenkin tehty, oleskelutilaan ostettiin matto ja pari lautasta lisää ja pitihän parvekkeellekin ostaa kukkia. Kaisla-alustoista rakennettiin pientä näkösuojaa partsille, sillä ainakin viellä siinä tulee istuskeltua paljon. Eilenkin auringon laskun aikaan oli lämmintä +22 ja yllättäen yötä kohdin mentäessä lämmintä oli puoliltaöin jo +26! Mukava yllätys oli myös se kun parvekkeemme edessä yks kaks roikkui narussa pullo viiniä. Jannis kehui tavaran olevan omasta puutarhasta ja ihan hyvältähän se maistui marraskuun lämpimässä yössä.

Alexandros, meidän majapaikka.

Pyöräparkki puutarhassa.

"Olohuone"

"Keittiö""

Ellin kukkaset.

Makkari.