tiistai 29. tammikuuta 2013

Heraklion, Kreeta.

Vajaa parin tunnin ajomatka Heraklioniin sujui uhkaavista pilvistä huolimatta melko kuivissa merkeissä, vasta hotellin pihalla alkoi sataa. Kämppä löytyi melko optimaaliselta paikalta, läheltä satamaa ja vanhaa kaupunkia. Aluksi tuntui oudolta tällainen pieni huone, mutta siihen on totuttava. Respalta saatiin vinkki mukavasta ravintolasta tältä samalta kadulta, ja hyväksi se myös todettiin, pieni ja intiimi ruokapaikka. Toisenakin iltana mentiin samaan paikkaan, ja päätettiin jättää se viimeiseksi kerraksi, sillä niin hyvät fiilikset jäi että vaikeaa on siitä enää parantaa. Jäi mukavat muistot. Kolmanneksi illaksi oli siis etsittävä uusi paikka. Netistä löytyikin lupaava tarjokas hieman keskustan ulkopuolelta...Tovin kävelyn jälkeen alettiin tarkistamaan sijaintia kartalta mutta pahaksi onneksi kartta oli jäänyt kämpille. Hetken pähkäilyn jälkeen suunnistettiin takaisin kohden keskustaa. Poikettiin välillä yhdessä Ouzeriassa, muutta siellä keittiö ei ollut vielä seitsemän aikaan valmis. Kadun toiselta puolelta löytyi taverna, joten sinne. Ihan valmista ei ollut sielläkään, ummikko omistaja vei meidät keittiöön, esitteli meille ruuat ja hiiligrillin joka oli vasta sytytetty, joten jonkin aikaa jouduttaisiin odottamaan. Ruokalistaa ei ollut, mutta saatiin vatsamme täyteen. Laskua pyydettäessä oltiin melko varmoja että talon puolesta ei tulisi mitään, mutta hui hai! Baklavaa, jugurttia sekä hunajaa ja iso pullo tsikoudiaa. Kotiinkin sentään vielä löydettiin. Mainittakoon tässä vielä että muita syömämiehiä alkoi virrata vasta yhdeksän jälkeen kun me oltiin jo valmiita.
Heraklionia ei voi näin lyhyen visiitin peruusteella pitää kovin viehkona kaupunkina, toki muutamia iloisia yllätyksiäkin koettiin. Keskustan kävelykadut olivat täynnä kahviloita ja elämää. Chaniaan verrattuna tämä tuntuu "suurkaupungilta"! Keskiviikko aamuna olisi tarkoitus seilata kohti Rhodosta.

Taustalla sataman linnoitus.

Sataamaa, aurinkokin paistaa!

St. Minas.

Lions square.

Kaupungin talo.

Katu näkymä.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Näkemiin, Nea Hora!

Väkisinkin alkaa ajatus siirtyä kohti uusintastarttia. Taitaapa jopa olla vähäisen matkakuumetta. Haikein mielin tässä on vielä kierretty näitä "koti"kulmia ja jäähyväisiä jätetty. Kolme kuukautta olisi huonomminkin voinut viettää. Pyörä on pesty (eka kertaa tällä reissulla!) ja vahattu moneen kertaan. Öljyt vaihdettiin ja onneksi huoltohemmo huomasi että etujarrut olivat ihan finaalissa, saatiin samalla reissulla uudet palat. Kaiken moista pikku tilpehööriä on myös hommattu loppumatkaa silmällä pitäen. Matka täältä jatkuu ensiksi Rodokselle ja sieltä Turkkiin. Keväämmällä täytyy sitten tarkastella tilannetta uudellee että mihin päin suunnistetaan. Tähän loppuun vielä muutama kuva tästä kotinurkilta.

Nea Horan ranta.

Rantakadun kafeneio.

Kapeita kujia.



Auringon laskun aikaan.

Kalastaja satama.

Verkot vesille.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kournas järvellä.



Viime viikon pari todella hyytävää päivää ehti jo säikäyttää, rakeita, vettä,tuulta ja alle kymmenen asteen lämpötiloja, yöllä jopa nollakelejä. No onneksi loppuviikosta saatiin jo auringonpaistetta ja viikonloppuna oli jo taas lämmintä. Rannoilla näkyi uimareita ja auringonpalvojia. Moni oli lähtenyt piknikille ja läheisessä Agii Apostolin niemessä oli koirien ulkoiluttajia ja muutama sienestäjäkin nähtiin.
Viikon retkikohteeksi valittiin Lake Kournas, joka on Kreetan ainoa järvi. Kuulemma suosittu kohde paikallisten keskuudessa, varsinkin viikonloppuisin, ympäri vuoden. Rannalla olikin useampi taverna ja kahvila missä voi nauttia rauhoittavista näkymistä suojaisissa olosuhteissa. Polkuveneitä plus muita vesillä liikkumis välineitä oli myös tarjolla.
Alkuviikon sateet kasvattivat lumipeitettä entisestään.


Alhaalla laaksosoissa nurmi vihersi.

Matkalla maisteltiin mansikkapuun hedelmää.

Villi anemonit kukkivat rinteillä.

Nuokkukäenkaalit kukkii.

Kournas järvi.

Sama lampi.

Sama lampi.




tiistai 8. tammikuuta 2013

Markkinoilla.

Niin sitä ollaan jo tammikuutakin kuljettu jonkin matkaa. Täällä vietetty aika on kulunut huolestuttavan nopeaan, joten pitkästymään ei olla päästy. Tapana meillä on ollut aina kerran viikossa tehdä yksi vähän pidempi ajelulenkki, joten nämä saaren länsipuolen tiet alkaa olla suurimmilta osin koluttu. Myös kävelty ollaan ahkeraan, Elliltä on jo ensimmäiset kengät hajonneet, omanikin käytin suutarilla, kun pohjat alkoivat osoittaa irtoamisen merkkejä. Keskiviikkoisin ja torstaisin on tässä lähellä markkinat, joten jos muuta toimintaa ei ole ollut, niin on käyty tutkailemassa myyntikojujen tarjontaa.

Markkinakatu.
 


Nam, noita jos sais...


Hunajaa.



Tsikoudiaa, Rakomeloa ja viiniä




 















torstai 3. tammikuuta 2013

Sisäistä lämmikettä.

Vuosi täällä vaihtui varsin kosteissa merkeissä,enkä nyt tarkoita että olisi tullut juopoteltua vaan että vettä tuli taivaan täydeltä sekä aattona että uudenvuodenpäivänä. Johtuen sateesta tai talouslamasta, ilotulitus oli vaisu, kymmenisen minuuttia ja kaikki oli siinä.
Mutta asia josta piti kirjoittaa selviää jo otsikostakin. Viileitä iltoja on täälläkin ollut yhä enenemissä määrin ja niinpä on ollut pakko turvautua silloin tällöin paikallisiin viinaksiin.
Tsikoudia eli Raki tuntuisi olevan Kreetalla jopa Ouzoa suositumpi juoma. Rypäleiden rönistä käytetty ja tislattu juoma maistuu erehdyttävästi välillä pontikalta ja toisinaan maku taas on kuin raikkaan vuoristopuron vettä. Parhaimmillaan juoma onkin hyvin jäähdytettynä.
Toinen lämmittävä herkku on Rakomelo, mikä on käsittääkseni Rakia, johon on lisätty hunajaa sekä yrttejä. Juoma on kullan keltainen ja makuvivahteita löytyy, kuten Tsikoudiastakin. Hieman lämmitettynä kaikki Rakomelon aromit tulevat parhaiten esiin. Maistuu myös tasku lämpöisenä. Auttaa kuulemma vaivaan kuin vaivaan.
Kumpaakin tuotetta saa pikku kaupoista irtomyynnistä tai sitten eri kokoisiin muovipulloihin pakattuna. Tsikoudian litra hinta pyörii siinä viiden euron kieppeillä, kun taas Rakomelosta saa pulittaaa kympin. Markkinoilta tosin voi tehdä löytöjä kun saa tavaran suoraa tuottajalta.
Jos kumpaakaan juomaa ei ole sattumalta ollut kotona on lämmitelty  paikallista Refene punaviiniä. Puolentoista litran muovipulloon pakattu pöytäviini toimii myös oivana lämmikkeenä, hinta/laatu suhde kohdillaan. Hintaa tälle lämmikkeelle kertyy 3,11€. Maistuu myös huoneen lämpöisenä!
Tässhäpä khaikki tä tällä khertaa%!
Vuosi alkoi kosteana,näkymä kotikadulta.

Juomaa irto myynnissä.

Tsikoudia, Refene ja Rakomelo.

Ruokailun jälkeen täällä tulee aina kannu Tsikoudiaa
ja jotain makeaa pöytään talon puolesta.