Carcassone.Ranska.

Saavuttiin kaupunkiin leppoisassa kesäsäässä.

Varattiin hotelli toivorikkaina neljäksi yöksi, sillä myös ympäristössä
riittäisi paljon mielenkiintoisia kohteita.

Heti ensimmäisenä sännättiin vanhaan,
keskiaikaiseen kaupunkiin.

La Cite olikin kaupunkin ykkösnähtävyys.

Ilmat vaan osoittivat vähän viilenemisen merkkejä.

Väkeäkin riitti, vaikka ollaan vasta huhtikuun lopussa.
Tässä katunäkymä rauhallisemmasta päästä.

Pieniä kivoja yksityiskohtia riitti.

Kaupunki ja linna on ympäröity tuplamuurein.

Akkunaluukut.

Linnaan joutui maksamaaan 8,50€ sisäänpääsymaksun.

Kyllä kannatti sillä, esim. muureilta oli upeat näkymät.

Useampi tunti reissussa kului ja sopivasti ennen hotellille
saapumista alkoi tihuuttaa vettä.

Canal du Midi. Atlantin ja Välimeren
yhdistävä kanava.



Niin jäi kanavaristeilyt ja ajolenkit sillä takatalvi iski,
lämpötila nousi vaivoin kymmeneen asteeseen ja vettä ropisi. Pitänee kaivaa
lämpimiä vaatteita laukkujen pohjilta.
 

Grand Canyon du Verdon. Ranska.

Saavuttiin tänne Castellaaneen kolmen alppisolan kautta, huikein oli Col de Turini joka nousi aina 1600 metriin. Kilometrejä ei päivälle paljon kertynyt, mutta mutkatiet imivät mehut "vanhuksista". Lämmintäkin riitti sillä mittarit osoittivat +27 astetta. Seuraavana aamuna sitten herättiin rakeitten ropinaan ja mittari näytti enää seitsemää lämpöastetta. Säät täällä vuoristossa on vaihdelleet sateesta aurinkoiseen monta kertaa päivässä. 23 vuotta sitten ajeltiin kanjonin pohjoispuoli hätäisesti läpi, koska silloin matkakohteena oli Korsika. Terveisiä vaan Ompulle ja Jounille. Nyt sitten palattiin "rikospaikalle" ja kierrettiin koko kanjoni huolella, eli n.140km. kiekura. Aikaa kului noin kuusi tuntia! Viimeiset kaksikymmentä kilometriä saatiin vettä niskaan ihan kunnolla. Ei edes paljoa harmittanut, sillä ehdittiin sentään päivän mittaan näkemään niin huikeita maisemia että harvoin näkee.

Castellane.

Camping les Lavandes. 30 neliön mökki mukavuuksilla 45€.

Kanjonin pohjalla kiemurteli Verdon joki.

Tie kulki välillä aina yli tuhannen metrin korkeudella.

Kanjonin alku/loppupää.

Lac de Sainte Croix.

La Paludista lähtevällä 23km mittaisella lenkillä,
Route des cretes:illä oli ehkä jylhimmät maisemat.

Nämä seinämät tuntuivat olevan kiipeilijöiden suosiossa. Allu huom!

Pieni pala Italiaa

Anconasta alkanut vajaan viikon kestänyt Italian turnee sujui varsin pitkälle improvisoiden. Mitään suunnitelmia ei ollut ja kun ilmatkin suosi, niin mikä oli ajellessa.
Kovin montaa kielitaitoista ei kohdalle sattunut, mutta paljon tuntui jokaisella olevan asiaa, ja sitä riitti vaikka vaihtoi kielen suomeksi, niin pulputus vain jatkui.(Kaunis kieli, kyllähän sitä kuuntelee;)Hienoista draamaakin mahtui mukaan, kun videokameran laturi paukahti ja koko huoneen sähkölaitteet pimenivät. Savun hälvettyä löydettiin onneksi sulaketaulu ja valkeus tuli. Cuneossa löydettiin vahingossa sen näköinen liike mistä saattaisi uuden laturin hankinta onnistua. Harmi vaan että täälläkin liikkeet ovat kiinni iltapäivisin, joten piti odotella iltaan. Toiveikkaana astelin myöhemmin liikkeeseen kaikki rekvisiitta mukana ja esitin perfomanssin siitä, miten kaikki tapahtui. No,kyseistä laturia ei löytynyt, mutta luvattiin tilata. Saapuisi kuulemma seuraavana päivänä kello yksitoista. Vetkuteltiin sitten seuraavana aamuna lähtöä hotellista ja kurvailtiin suoraan ko. liikkeen pihaan. Yhtään tutun näköistä myyjää ei paikalla näkynyt, taas kova selittäminen millä asialla ollaan. Onneksi, juuri toivoni menettäneenä, ovesta asteli tuttu kasvo ja asiat alkoivat lutviutua. Loppujen lopuksi laturi oli liikkeessö 11.15 ja matka kohti Ranskaa saattoi alkaa.

Toscanan vehreitä maisemia

Pisa, Ihmeidenaukio.
Kastekappeli,tuomiokirkko ja sitten se vähän kellahtanut kirkon kellotorni.

Pisa, katunäkymiä.

Cinqueterre, Monterosso al mare.

Cuneo.Piazza Galimberti

Cuneo.Katunäkymiä.

Tenden rinteillä oli vielä lunta.

Italian ja Ranskan erottava tunneli. Tende.

Skradin.Kroatia.

Splitissä vietettiin kolme päivää kaupunkilomaa. Kroatian toiseksi suurin kaupunki tarjosi iloisen yllätyksen, kaikkien korkeitten kerrostalojen ja maksimarkettien takaa paljastui varsin viehettävä vanhakaupunki sitä ympäröivineen kävelykatuineen. Alunperin pitikin kirjoittaa kaupungista, mutta seuraava kohde mihin siirryttiin pisti blogisivun uusiksi. Nimittäin Krka joen kansallispuisto. Splitistä siis vajaan tunnin ajo Skradiniin joka sijaitsee aivan kansallispuiston laitamilla. Tavarat kämpille ja satulaan. Seurailtiin kärmeksen lailla kiemurtelevaa joenuomaa ja bongailtiin muutamia vesiputouksia ja kanjoneita. Toisena päivänä hypättiin Skradinissa veneeseen ja seilattiin noin 20 minuutin matka helpoiten saavutettavissa oleville putouksille. Alueella kiersi vajaan kahden kilometrin mittainen helppokulkuinen reitti, kolmisen tuntia siinä vierähti ja näkymät olivat  mykistävät. Jopa Elli oli pitkiä aikoja aivan puhumaton. Täytyy kyllä myöntää että aiemmat "putoukset" joissa ollaan käyty tällä reissulla, on näihin verrattuna olleet pikku puroja.

Roski Slap, vähän rauhallisempaa virtaa.

Sama paikka, vieri vesi vieri.

Manojlovac slap, tässä pudotusta lähes 60m.

Sama mesta.

Krka Kansallispuiston maisemia.

Loput kuvat. Skradinski Buk.