Kotor.Montenegro.

Ulcinin yllätysillallinen syötiinkin sitten pidemmän kaavan mukaan. Menu koostui paikallisista herkuista ja ruokalajeja oli peräti neljää eri sorttia. Hotellin johtaja Nexhat Hasanaga esitteli ruuat paikallisella murteella ja hieman englantia osaava tarjoilija yritti parhaansa mukaan toimia tulkkina. Ilta oli mitä onnistunein, suosikkimme oli alkuruokana tarjotut kylmät frigadellit yrttisessä jogurtissa. Tarjoilu oli moitteetonta ja aina välillä kyseltiin että kaikki varmasti on hyvin. Illan päätteeksi ei onneksi tarvinnut kuin nousta portaat yläkertaan ja kaatua sänkyyn. Aamulla yllätykset senkuin jatkuivat, pyörä oli pyyhitty pölystä ja liasta ja aamiaispöydässä meitä odotti pullo paikallista punaviiniä matkaevääksi.
Kotorissa oltiin hyvissä ajoin,kelit oli helteiset ja kämppä löytyi infon avulla aivan vanhankaupungin kyljestä, upeilla näkymillä. Jos eilen saatiin hemmottelua, niin tänään palattiin arkeen. Pyykin pesua ja pientä mopon rassausta sillä jäähdyttäjän nesteet olivat lisäystä vailla.
Mutta jösses mitkä maisemat! Noustiin sekä jalkaisin että mopolla sellaisia mäkiä että oksat pois! Toivottavasti kuvista saa jonkinkaan moista käsitystä paikan jylhyydestä.

Majapaikkaa etsimässä.

Kämpiltä oli mukavat näköalat kaupungille.

Kaupungin ylle oli joskus muinoin rakennettu linna, aikamoisen töppyrän päälle.

Vanhan kaupungin muureja.

Meidän taaperrus ylös linnaan kesti melkein kaksi tuntia, alas tultiin puolet nopeampaan.
Jalat oli reissun jäljiltä yhtä hyytelöä.

Jostain vuorten uumenista pulppusi melko jäätävän väristä vettä.

Vanhankaupungin pääsisäänkäynti.

Kotorin lahti.

28 vuotta sitten ajettiin Cetinjen ja Kotorin välinen tie. Terveiset Minnalle sekä Jussille.Viimeiset 15km. melkoista
serpenttiiniä. Silloin valtion nimi oli Jugoslavia ja me oltiin 28kg laihempia.
Tie oli edelleen yhtä mahtava.